Haastattelussa hevoshieroja ANNA POVENIUS - Hankilaukan ilot, hyödyt ja haitat
Tutustu Annan someen ja ota tili seurantaan: Hevoshieroja Anna Povenius
Kirjoittaja: Kikka Seppä
Mitä hevosen kanssa voi tehdä talvella? Aika paljon riippuu tietysti talvesta. Nimittäin juuri tällä hetkellä, tammikuun lopulla, kun katson ulos työpöytäni edessä olevasta ikkunasta, voisin lähinnä kuvitella olevani sumuisessa Englannissa, ja menossa juuri ruuvaamaan ponilleni nurmihokkeja kenkiin, sekä varustamaan sitä reippaaseen maastolenkkiin loputtomilla vihreillä nummilla, loputtomassa tihkusateessa. Lumitreeneistä voi juuri nyt vain unelmoida, ainakin täällä Etelä-Suomen rannikolla. Mutta silloin kun aloin tätä haastattelua suunnittelemaan tammikuun alkupuolella, oli vielä hieno luminen talvi, lämpömittari näytti pakkaslukemia, ja maassa oli paljon lunta. Silloin välkkyi silmissä ihanat hankilaukat, silmäkulmista valuvat vedet vauhdin hurmassa, hevosen pärskintä sen laukatessa pellolla lumen pöllytessä. Nyt ei pöllyä mikään, ainoastaan saa varoa, ettei katko jalkojaan (omiaan tai ponin, mikäli sellaisen ihanuuden sattuisi omistamaan) liukkaaseen mutaan metsäpoluilla.

Mutta kun hankilaukalla on asialle lähdetty, niin tottahan siinä myös pysytään. Ja toivotaan, että ihania lumisia talvia on vielä joskus vastaisuudessakin, myös täällä etelässä. Hankilaukan hauskuuden lisäksi toimittajalla on ollut myös luutunut käsitys siitä, että hevosen kanssa tehtävä lumitreeni on erinomaisen lihaskuntotreenin (siis hevosen, ei ihmisen) lisäksi samalla mitä mainiointa kylmähoitoa nivelille. Niin kuin jo monesti on todettu, luulo ei ole tiedon väärtti, joten asiasta on otettava selvää ja soitettava ammattilaiselle. Sellainen löytyykin takataskusta. Sovin puhelinhaastattelun hevoshieroja Anna Poveniuksen kanssa.
Olet hevosen fyysisen hyvinvoinnin asiantuntija? Mikä sai sinut lähtemään alalle?
- Olin haaveillut pitkään hevoshierojan opinnoista, mutta koskaan ei tuntunut tulevan sellaista rakoa työelämässä, että se olisi ollut mahdollista. Lopulta viimeisen sysäyksen opintojen aloittamiselle antoi minulle tullut hevonen, jolla on metabolinen aineenvaihduntasairaus ja kroonisia suolisto- ongelmia. Hevoselta löytyi myös nivelrikko, mikä todennäköisesti johtui siitä, että sitä oli aiemmin liikutettu väärin ja vääränlaisilla varusteilla. Aloin perehtyä hevosen biomekaniikkaan liittyviin ongelmiin ja hevoshierojan opinnot sopivat siihen komboon tosi hyvin. Hevoshierojan koulutus oli siis ehdottomasti myös paras sijoitus oman hevoseni kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja hoidon syvälliseen ymmärrykseen, ja lopulta se innosti minut hankkimaan tietoa vielä paljon opiskeluja enemmän. Hieronnan lisäksi olen opiskellut faskiakäsittelyä ja kraniosakraaliterapiaa.
Mennään sitten itse aiheeseemme eli hevosen kanssa tehtäviin talven treeneihin, ja erityisesti kaikille tuttuun hankilaukkaan. Millaisia hyötyjä ja haittoja hankilaukasta on hevoselle?
- Hankijumppa on hevoselle raskasta treeniä, ja se vahvistaa kaikkia isoja lihasryhmiä sekä keskivartaloa. Hangessa laukatessa hevonen käyttää sekä etu- että takajalkojen lihaksia, ja se työntää itseään pakaroilla ja reisilihaksilla eteenpäin. Selkä- ja vatsalihakset osallistuvat työhön. Samalla verenkierto, aineenvaihdunta ja hapenotto paranevat. Hankilaukkatreeni siis vahvistaa, mutta samalla myös rentouttaa hevosta. Se on kaikin puolin kokonaisvaltaista ja hyvää treeniä. Ongelmia tulee silloin, jos hevonen ei ole kunnolla valmisteltu kovaan treeniin. Esimerkiksi jos hevonen on ollut vapaalla ja seissyt päivät pienessä tarhassa, missä se ei juurikaan liikuta itseään, tai se on ollut hyvin kevyellä liikunnalla, on suuri vaara, että hankilaukan hyödyt muuttuvatkin haitoiksi. Ylilyöntien riskiä lisää myös se, että hankilaukka on hirvittävän hauskaa sekä ihmisten että hevosten mielestä. Jos valmistelematon hevonen viedään pellolle umpilumeen laukkaamaan kylmiltään, ovat edessä rasitusvammat. Kun lihaksen rasitus ylittää sen suoritus- ja uusiutumiskyvyn, siihen tulee pieniä mikrovaurioita, jotka eivät ehdi palautua ennen seuraavaa rasituskertaa. Lihas menee "jumiin", eli se turvottaa tai kuumottaa. Pahimmassa tapauksessa hevonen alkaa ontua. Hangessa laukkaaminen on hevoselle myös hyvin raskasta ja sen voimat saattavat loppua nopeasti, jolloin kompuroinnin ja loukkaantumisen riski kasvaa. Ongelmia voi tulla myös silloin jos raskaan hankilaukkatreenin jälkeen hevonen jätetään seuraavana päivänä "lepäämään" eli palauttava liikunta jätetään välistä. Tällöin edessä voi olla mahdollinen "umpijumi"
Toimittaja on muuten aikoinaan ratsastanut yhden hevosen tähän tilaan ihan itse, vaikkakaan ei hankilaukalla, mutta kyllä se muutenkin onnistuu, ja se oli todella kamalaa. Jo ihan hevosen karsinasta käytävälle saaminen oli äärimmäisen pelottavaa, niin jumissa hevonen oli. Jumi laukesi vasta viikon kuluttua, ja työtä tehtiin vuoroissa lähes vuorokausi ympäriinsä; hierottiin kevyesti, käveltiin muutama askel, annettiin kipulääkettä, ja taas otettiin ne pari askelta. Sekin kärsimys olisi voitu välttää. En voi suositella kenellekään.
Kuinka sitten voi valmistella hevosen näin tehokkaaseen, mutta samalla äärimmäisen rankkaan treeniin?
- Hyvin pienin askelin, siis ihan konkreettisestikin. Jos hevosen pohjakunto on huono, alussa riittää kymmenen minuuttia kävelyä hangessa, siitä sitten aletaan pikkuhiljaa lisäämään treeniä. Ja tietysti alku- ja loppuverkka ovat ihan ehdottoman tärkeät. Kumpaankin kannattaa käyttää paljon aikaa. Kentällä hyviä valmistelevia liikkeitä ovat esimerkiksi peruutukset, etu- ja takaosakäännökset ja väistöt. Hyvä valmistelu saadaan aikaan myös kunnon käynnillä metsässä, hyvällä pohjalla. Loppuverkan tulee olla myös huolella tehty, jotta maitohapot poistuvat elimistöstä, eivätkä aiheuta jumeja. Vielä seuraavanakin päivänä on hyvä antaa hevoselle palauttavaa liikuntaa. Itse hankilaukkatreenin ei tarvitse kestää kymmentä-viittätoista minuuttia kauempaa. Sellainen on jo tosi raskas treeni hyvin valmistellullekin hevoselle, sillä lumi on todella raskas vastus. Tietysti turvallisuuden takia pitää huomioida myös pohja; onko lumen alla jäätä tai muhkurainen pelto. Jos alla on jäätä, myös siihen kiinni pureutuva hokki aiheuttaa vastusta. Ja totta kai kova pakkanen tuo oman rasituksensa hevosen hengitykselle. Eli monia asioita tulee ottaa huomioon ennen hankilaukkatreenejä. Itse treenaan hevostani myös ihan vain juoksuttamalla hangessa. Se ei ole niin raskasta hevoselle kuin ratsastettuna, koska ihmisen paino puuttuu selästä, mutta edelleen todella tehokasta treeniä hevoselle. Siihenkin täytyy valmistella kunnolla, eli kunnollinen alkuverkka esimerkiksi kentällä kävellen, sitten lumessa käyntiä liinassa ennen ravi- ja laukkaosuutta. Tässäkään ei kannata ahnehtia; riittävä hankitreeni hevoselle on noin kymmenen minuuttia juoksutusta ravissa ja laukassa. Lopuksi hyvä jäähdyttely kävellen ilman vastusta eli esimerkiksi kentällä.
Entä millaiselle hevoselle hankilaukka ei sovi?
- Jos hevosella on nivelsairauksia, haasteita takapolvien kanssa tai muita terveydellisiä ongelmia, niin aina kannattaa ensin keskustella eläinlääkärin kanssa, onko raskas lumitreeni hevoselle ollenkaan hyväksi. Tai mikä on sopiva määrä, ettei vahingossa kuormita hevosta liikaa.
Kuinka sitten on toimittajaa erityisesti kiinnostavan asian laita, eli voiko hankilaukalla hyvän lihastreenin lisäksi antaa kylmähoitoa nivelille?
- Tähän etsin ihan erikseen tietoa eri lähteistä. Näyttöä siitä, että hankitreeni korvaisi kylmähoidon, ei ainakaan minun silmiini osunut. Toki lumi jonkin verran kylmähoitaa jalkojen alimpia osia, mutta se ei korvaa varsinaista kylmäystä treenin jälkeen. Hevosen jalat käyvät kuitenkin vain hetkellisesti liikkeessä olleessaan lumessa, joten hyöty ei voi olla kovin suuri. Kyllä lähtisin kuitenkin siitä, että hyvä kylmäys myös talvitreenin jälkeen on suositeltavaa, jos se muulloinkin kuuluu hevosen hoitorutiiniin. Ja voihan toki lumella kylmätä sitten hevosen seistessä paikallaan tallissa esimerkiksi vesikarsinassa hevosta hoidettaessa.
Toimittaja sai vastauksensa ja muistutuksen taas kerran siitä, että luulo ei todellakaan ole tiedon väärtti. Omia luutuneita käsityksiä ei tosiaankaan kannata viljellä totena, jos ei ole oikeaa tietoa, sillä voi olla nimittäin niin, että sellaisesta seuraa hevosen hyvinvointiin todella ikäviä seurauksia. Sitähän meistä kukaan ei halua. Asioista kannattaa ottaa aina selvää, ja niin aion jatkossa myös tehdä.
Loppuun kysyisin vielä, että millaisilla hevosen hyvinvointiin liittyvillä asioilla sinua lähestytään ja minkälaista palautetta olet saanut hevosia hieroessasi?
- Ajattelen niin, että haluan löytää jokaiselle hevoselle – ja myös ihmiselle – parhaat ratkaisut. Minulle tulee hoidettavaksi paljon ihan tavallisia harrastehevosia. Haluan auttaa sellaisilla vinkeillä, jotka ovat kullekin asiakkaalle mahdollisia. Jos esimerkiksi ei ole sellaista kenttää käytössä, missä olisi mahdollista tehdä puomiharjoituksia, niin keksimme jotain muuta, mikä auttaa hevosta sen hetkisessä tilanteessa. Monet myös pelkäävät joutuvansa sitoutumaan kalliisiin hierontoihin pitkäksi aikaa, mutta eihän se niin ole. Se, mitä minä teen hevosen kanssa, ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan. Siinä on vasta ratkaisun avaimet. Se, mitä siellä kotona tai hierontojen välissä tehdään, on ratkaisevaa. Jos hevosen omistaja ei esimerkiksi vaihda satulaa tai treeniä paremmin hevosta palvelevaksi, ei hieronnasta tai ongelmakohtiin annetuista vinkeistä ole mitään hyötyä. Hevosen hyvinvoinnin parantamisen muutostyön tekee aina omistaja, ammattilainen ainoastaan tunnistaa ongelmat ja sitten ohjaa omistajan oikealle tielle.
- Hevosmaailma on vielä aika ehdoton, ja usein myös melko mustavalkoinen. Minusta olisi hyvä oppia ajattelemaan laajemmin niin, että voimme keskustella erilaisista tavoista hoitaa ja toimia hevostemme kanssa, ja myös oppia keskustelemaan erilaisten näkemysten kanssa.
Sitä mekin Suomen Hevosurheiluliitossa toivomme ja sitä me myös haluamme edistää.